one-year vacation

Ensi perjantaina 23.12.2016 tulee kuluneeksi tasan vuosi viimeisimmästä työvuorostani kampaamossa. Tunnelma oli tietenkin erittäin jouluinen ja odottava. Työkaverit, asiakkaat ja perhe odottivat tätä jokavuotista juhlapyhien kirjoa läheisten ja hyvän ruoan ympäröimänä. Toki tunnelmallinen joulun aika pyöri myös omassa mielessäni. Samat ajatukset joka joulu: lahjat, aikataulu ja kodin siisteys. Näitä pohtivat luultavasti suurin osa meistä. Vuosi sitten tulin kuitenkin ehkä eniten miettineeksi alkamaisillaan olevaa pitkää ajanjaksoa, jonka tiesin muuttavani elämääni totaalisesti. Äitiysloma. Mitä se todella tarkoittaa?

Täsmää, vaikka meillä vasta yks lapsi 😁

Tiesin, että joulun jälkeen en palaisi enää aamulla töihin, mutten osannut kuvitellakkaan herääväni ilman herätyskelloa pitkiin aikoihin. Joulun pyhät tulivat ja menivät, pian juhlimme uutta vuotta ja arki palasi kunnolla ihmisten mieliin vasta loppiaisen jälkeen. 

Kun kuluvana vuonna elettiin vasta toista päivää, pääsin juhlimaan mennyttä upeaa vuotta 2015 ihanien uusien kollegojen kanssa samalla toivottaen menestyksekkään vuoden 2016 tervetulleeksi BFG-bileissä (kuva).

2.1.2016 (laskettuun aikaan tasan 1 kk)

Mieheni arkeen kuului tuolloin vaihtelevat työvuorot ja avovaimon (valtaisan vatsan) pällistely kotona. Jokaisen aamun koittaessa tammikuussa 2016 mietin mielessäni: "tänäänkö se tapahtuu?". Eipä tapahtunut yli kuukauteen. 

Rakas tyttäremme syntyi 8.2.2016 ja niin arkemme ei ollut enää lainkaan sama kuin ennen. Vihdoin myös sanalle "äitiysloma" saatiin se todellinen merkitys. Äitiys ja loma yhdistyivät. Jos totta puhutaan, vuodessa olen ehtinyt oppia, että jäädessäni pois töistä jäin lomalle ja äitiys alkoi Saagan syntymästä. Kaikkihan sen tietävät, että äitiys on se 24/7 duuni. Loma-sanalla on merkityksensä vain siinä, kun äitiyslomalla ei juurikaan tarvita teknistä herätyskelloa. Kyllä lapsi osaa ottaa sitten sen asian hoitaakseen 😄 Myönnettäköön, että tämä mun oma ihana herätyskelloni on antanut äidin nukkua monesti yllättävän pitkään ja joskus myös torkku-toiminto löytyy 😁

Olenko sitten pohtinut töihinpaluuta? Kyllä olen. On tullut monesti vaiheita kotona neljän seinän sisällä pohdiskellessa, että ulos on päästävä. On myös jännää, kun lapsi kasvaa, rahallisesti menot nousevat ja tulot pienenevät. Onneksi olen luonnostani vähään tyytyväinen ja hieman nuuka, joten pienellä budjetilla eläminen on onnistunut suhteellisen hienosti tähän päivään saakka. Euroja kuitenkin olisi tarpeellista saada hieman lisää. Luojalle kiitos, minulla on olemassa ratkaisu rahapulaan, vaikken töihin vielä palaisikaan.

9.10.2016 - sama bleiseri päällä, kuin BFG-bileissä 😉 Kuva ei siis liity postauksen aiheeseen 😁

Näin ollen jatkukoon sanansamittainen hoitovapaa niin kauan kuin se on tarpeellista. Nautin jokaisesta yhdessä Saagan kanssa vietetystä päivästä kotona täydellä sydämellä, vaikkakin se arki ei aina ole helppoa.

Kiitän sua, kun jaoit sun aikaasi mun ajatusten kanssa tämän hetkisen. Ens kertaan!

😘 ~ Sanna

new beginning

Havahduin tässä parisen päivää sitten, että mullahan on blogi! Toki siis sen olemassaolon aina tiesin ja muistin, jotenkin olin sen mielessäni haudannut ja vielä taputellut mullan päältä tiiviiksi ja tasaiseksi. Tajusinpa kuitenkin, että miks en herättäis tätä takaisin ihmisten tietoisuuteen.

Tällä blogilla on ilmeisesti ikää jo viitisen vuotta. Silloin jo yllättävästi osasin valita blogille oikean nimen. Sopii tämän päivän elämäntilanteeseeni ihan hyvin.

Viiteen vuoteen mahtuu paljon. Vielä silloin asustelin enemmän isäni luona kuin äidin. Nyt minä olen äiti, avomieheni on isä ja elämäni tärkeimmän henkilön virkaa toimittaa rakas tyttäreni Saaga. Viisi vuotta sitten opiskelin ammattikoulussa ja lukiossa täysin tietämättä, mihin elämä mut vie tulevaisuudessa. Toki vielä kaksi vuotta sitten luulin jatkavani samassa oravanpyörässä hamaan tulevaisuuteen saakka, mutta toisin (onneksi) kävi.

Viimeisen vuoden aikana olen oppinut paljon itsestäni ja maailmasta. Olen saanut uuden työmahdollisuuden, sitä jatkan koko loppuikäni, eikä siitä tarvitse jäädä eläkkeelle. Sen työn myötä olen tutustunut todella, todella moneen mulle ennestään tuntemattomaan henkilöön, joista muutamasta on tullu mulle superläheisiä.

💚

Lisäks oon kehittynyt itse ihmisenä valtavasti. Oon aina pitäny itteeni optimistina, mut nyt oon havainnu itsessäni vahvempaa kykyä suhtautua asioihin positiivisemmin, konfliktitilanteissa yritän pohtia kaikille parasta ratkaisua ja pyrin aina ymmärtämään jokaisen näkökulman asioihin. Tällä tavalla mun ajatuksissa vallitsee rauha ja innostus, vaikkakin mulla on tietysti myös huonoja päiviä. Sellaisina mun on parempi pysyä kotona ja jos oon tekemisissä muitten ihmisten kuin perheeni kanssa, en anna mun huonon päivän pilata kenenkään toisen päivää.

Tosiaan mun ammattini paperilla on parturi-kampaaja, mutta työskentelen hyvinvointialalla tällä hetkellä osa-aikaisesti. Äiti olen 24/7. Se on ihanaa, yllätyksellistä, mutta myös välillä raskasta ja uuvuttavaa. Mun duuni onneks mahdollistaa mulle vapaapäivän just sillon kun mä haluan ja voin tehdä töitä missä ikinä tahdonkin. Paras paikka tehä töitä on tietysti koti. Siellä oon heti mun lapsen saatavilla, ei tartte murehtia ajatusta "aina oon pois mun lapsen luota töiden takia". Mä rakastan mun duunia just siks, koska voin antaa lämpöä ja rakkautta mun lapselle heti kun kumpikin sitä tarvitsee.

Kiitän sua, kun jaoit sun aikaasi mun ajatusten kanssa tämän hetkisen. Ens kertaan!

😘 ~ Sanna