Nyt on kuulkaa lomat lusittu. En kylläkään tiennyt pitäväni tästä yhdestä duunistani lomaa, mutta näin siinä kävi. Mulla on sellanen "työkansio". Olin avannut sen viimeksi 17.12.2016. Eilen kävin hakemassa kansioni (vihdoin) alakertaan näkyville. Faktahan on, kun jokin asia/esine on käden ulottuvilla, siihen myös on matalampi kynnys paneutua. Enpä siis taida viedä sitä enää koskaan yläkertaan.
"Loma" loppui eilen klo 18.00. Istuin silloin rakkaitten kollegojeni kanssa Scandicissa. Alkamaisillaan oli vuoden ensimmäinen bisnesilta. Meille tarjoiltiin kattava paketti infoa, menestystarinaa ja koulutusta. Rakkaus työhöni roihahti jälleen kuin ensimmäistä päivää.
Miten ihmeessä pienen lapsen äidillä sitten riittää aikaa töiden tekemiselle muiden kotiaskareiden, kaverisuhteitten, lapsenhoidon ym. ohella? Ei riitäkään. Mutta silloin, kun hiukkaakaan ylimääräistä aikaa löytyy, sen voi toki käyttää haluamallaan tavalla löhöilyyn ja somettamiseen, mutta jos tahdon tulevaisuuden minäni kiittää itseäni myöhemmin, on myös tehtävä sen eteen jotain tänään. Kiitän nyt itseäni hyvin ja rennosti vietetystä lomasta. Nyt on aika laittaa talla pohjaan. Here comes supermama-Sanna!
Mulla on duuni, joka mahdollistaa sen tekemisen kotoa käsin. Oon monesti todennu matkan varrella sen olevan simppeli keino ja loistava mahdollisuus, mutta myös haaste. Kaapista ulos pursuava pyykkikori, samaten roskakorit, lapsen lemuava kakkavaippa, jumiutuneet hartiat, haiskahtavat tiskit, hiipivä nälkä ja monet muut seikat väkisinkin laskevat motivaatiota tarttua toimeen duunin parissa - muutakin tekemistä löytyis.
Voi hyvänen aika! Mähän olen supernainen! 24/7 äiti, kodinhengetär, kokki, avoin syli, siivooja, avovaimo, ystävä, tytär, lapsenlapsi, tiiminvetäjä, mitä vielä! Kyllä mä nyt yhen puoltuntisen pystyn käyttämään yhteydenottoihin yhden vuorokauden aikana! Jos päiväohjelmaan sisältyy koulutus tai tuote-esittely, ehdin silti ihan hyvin huolehtimaan mun rakkaimmista. Heitän siis tekosyyt nurkkaan ja keskityn olennaiseen.
Parasta aikaa mun elämässä on juuri nyt. Mä oon ite vastuussa mun onnellisuudesta ja hyvinvoinnista. Siks mä teenkin sen eteen jotain.
Kiitän sua, kun jaoit sun aikaasi mun ajatusten kanssa tämän hetkisen. Ens kertaan!
😘~ Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti